Suomessa ei ole vuodenaikaa, jonka aikana voisimme olla aivan varmoja säästä. Jokainen kotimaassa matkailua harrastanut tietää, että mukaan pitää aina pakata monenlaisiin säihin sopivia vaatteita ja jalkineita. Keskikesällä voi olla kylmää, tuulista ja sateista, kun taas sydäntalvella voi olla kymmenen astetta lämmintä tai saman verran pakkasta. Koskaan ei voi olla varma.
Vaihteleva sää asettaa pukeutumiselle huomattavan paljon vaatimuksia. Arkinen töihin lähteminen saattaa etenkin keväisin aiheuttaa melkoista ongelmaa. Jos aamulla töihin mennessä on vielä yön jäljiltä toistakymmentä astetta pakkasta ja iltapäivällä muutama aste plussaa, ei yksikään ulkovaate voi vastata molempien lämpötilojen olosuhteisiin optimaalisesti. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää kerrospukeutuminen.
Vuorokautinen sään vaihtelu vaikeuttaa pukeutumista
Aamua ja iltapäivää varten kannattaa suosiolla hankkia eri käsineet ja päähine. Aamulla kovassa pakkasessa tarvitaan huomattavasti iltapäivää lämpimämmät varusteet, sillä juuri pään ja käsien kautta kehosta haihtuu kaikkein eniten lämpöenergiaa. Iltapäivälläkään ei kannata kulkea ilman tarvittavia varusteita, sillä petollinen kevätilma voi olla yllättävän raakaa. Loppupäivästä eisiisratkaisuksi ei riitä, että hanskat ja pipo tungetaan taskuun.
Sekä lämpötilan että sateiden huomioon ottaminen pukeutumisessa on välttämätöntä, jotta ulkoilu olisi nautinnollista. Monet modernit kuidut ja pintamateriaalit mahdollistavat mukavan ulkoilun kaikissa sääolosuhteissa. Esimerkiksi ulkoilupukujen vedenpitävyys ja hengittävyys ovat parantuneet siinä määrin, ettei erillisiä sadevaatteita välttämättä tarvitse kantaa mukana.
Lasten pukeminen
Monelle vanhemmalle on tuttu tilanne, jossa lapselle pitää aamulla päiväkotiin lähtiessä pukea päälle huomattavan lämpimästi, mutta iltapäivällä riittäisi paljon keveämpi vaatetus. Sää saattaa etenkin keväällä ja syksyllä olla myös sateiden puolesta varsin vaihteleva. Tämän takia vanhemmalla on lasta pukiessaan tehtävänä varsin hankalia päätöksiä.
Kerrospukeutuminen on lastenkin tapauksessa tärkein keino varmistaa, että vaatetus on jokaiseen ulkoilulämpötilaan sopiva. Haalarin ei tarvitse olla kovin paksu, mutta sen vedenpitävyys olisi erittäin suotavaa. Olisi niin ikään tärkeää, että haalari olisi väljä. Sen alle mahtuisi sekä kosteutta siirtävä kerrasto että lämpöä tehokkaasti eristävä villapuku.
Paksusti topattuun ulkoiluhaalariin ei etenkään eteläisessä Suomessa lasta kannata pukea kuin poikkeusolosuhteissa, sillä lämmin haalari ei mahdollista vaatetuksen vähentämistä ilman lämmetessä iltapäivällä.
Täytyy myös muistaa, että ilma toimii myös eristeenä, joka estää kylmää ilmaa laskemasta ruumiinlämpöä. Liian pienet jalkineet ja käsineet eivät lämmitä riittävästi siksi, että tilaa eristävälle ilmalle ei ole. Jos lapselle ahtaan haalarin alle laittaa liian paljon vaatetta, käy aivan samalla tavalla. Esimerkiksi villan lämmittävyys perustuu ilmaan, joka sitoutuu villakuidun sisään ja ympärille.
Vaihteleva sää lisää liukkautta ja asettaa erityisvaatimuksia jalkineille
Vuorokautinen lämpötilavaihtelu lisää liukkautta, koska päivällä lumi ja jää sulavat. Ne jäätyvät taas yöllä ilman pakastuessa. Erityisen liukasta on silloin, kun jään päälle sataa ohut lumikerros tai kertyy ohuelti vettä.
Suomessa tapahtuu talvikuukausien aikana jopa 20 000 liukastumistapaturmaa. Tuolloin liukastumiset ruuhkauttavat terveysasemia ja sairaaloita. Erityisessä vaarassa liukastua ovat nuoret ja keski-ikäiset, kun taas liukastuminen on erityisen vaarallista vanhuksille.
Liukkauteen kannattaa varautua oikeanlaisilla kengillä. Nastapohjaiset jalkineet ovat hyvä vaihtoehto paljon ulkoilevalle, mutta myös kenkään kiinnitettävät liukuesteet antavat varsin hyvän suojan liukastumista vastaan. Irrotettavien esteiden ratkaisevana etuna on, että ne voidaan ottaa pois jalkineista sisätiloihin siirryttäessä. Tässä tapauksessa ei ole vaaraa liukastumisesta kivilattioilla. Nastajalkineiden metallipiikit taas saattavat olla erityisen liukkaat juuri kivisen materiaalin päällä.
Talvijalkineiden on hyvä olla vedenpitävät, jotta lämpötilavaihtelusta johtuva sulaminen ja mahdolliset räntä- ja vesisateet eivät aiheuta jalkojen kastumista ja pintamateriaalin pilaantumista. Tienpintojen suolaaminen pahentaa kosteuden aiheuttamia vahinkoja nahkakengille.